Equity Concerns in Social Security: Examining the Impact of Kela's Housing Cost Calculations on Vulnerable Individuals

 

Based on the information provided by low-income clients, a concerning pattern has emerged in Kela's calculations, particularly regarding the housing costs. This discrepancy becomes especially apparent in cases where individuals  got health issues, and the justification given is: "you would have had time to find a more affordable residence before your health issues." This practice raises substantial questions regarding compliance with the principles of equality law.

First and foremost, it is imperative to acknowledge that health issues is often an unpredictable event, and as health conditions evolve, individual housing needs may undergo significant changes. Offering guidance based on the assumption that individuals had the opportunity to secure more affordable housing before health issues may be perceived as unjust, especially when unforeseen health issues come into play.

Furthermore, equality law mandates equal treatment for all citizens across various life situations. If there is an expectation for low-income clients to relocate residences before health, it could potentially create an inequitable scenario, depriving them of equal opportunities to access essential social security and support.

In summary, this practice raises concerns as it may contravene the principles of equality law, placing individuals with lower incomes at a disadvantage and imposing a potentially undue burden on those grappling with health challenges. Fair and equitable treatment necessitates a consideration of housing costs based on an individual's actual needs, irrespective of when their health condition undergoes a change.

Asiakastietojen perusteella on tullut ilmi, että Kelan laskelmissa asumiskustannukset on jätetty tosiasiallisesti huomioimatta. Tämä näkyy erityisesti tilanteissa, joissa henkilöt sairastuvat, ja perusteena annetaan lausunto: "teillä olisi ollut aikaa löytää halvempi asunto ennen sairastumistanne". Tämä käytäntö herättää kysymyksiä yhdenvertaisuuslain periaatteiden noudattamisesta.

Ennen kaikkea on tärkeää huomauttaa, että sairastuminen ei usein ole ennakoitavissa, ja terveydentilan muuttuessa yksilöllinen asumistarve saattaa olennaisesti muuttua. Ohjeistus, joka perustuu oletukseen siitä, että yksilöllä olisi ollut mahdollisuus löytää halvempi asunto ennen sairastumistaan, on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen tilanteessa, jossa yksilö ei ole voinut ennakoida terveysongelmia.

Toiseksi yhdenvertaisuuslaki edellyttää, että kaikkia kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti, ja tähän sisältyy oikeus yhdenvertaiseen kohteluun eri elämäntilanteissa. Jos pienituloisilta asiakkailta odotetaan asunnon vaihtamista ennen sairastumistaan, tämä voi luoda epätasa-arvoisen tilanteen, jossa heillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa sosiaaliturvaa ja tukea.

Kokonaisuudessaan tällainen käytäntö saattaa rikkoa yhdenvertaisuuslain periaatteita, sillä se asettaa pienituloiset yksilöt epäedulliseen asemaan ja voi johtaa kohtuuttoman raskaaseen taakkaan henkilöille, joilla on terveydellisiä haasteita. Oikeudenmukainen ja yhdenvertainen kohtelu edellyttäisi, että asumiskustannukset otetaan huomioon yksilön todellisista tarpeista riippumatta siitä, milloin terveydentila muuttuu.