Kela and Low-Income Daily Life: Restrictions on Water Usage

 

Kela and Low-Income Daily Life: Restrictions on Water Usage

The decision by the Finnish Social Insurance Institution (Kela) to limit the water consumption of those receiving basic income support to 120 liters per day has sparked widespread discussion and concern, especially among those with water meters and in cities where the pricing of hot and cold water is higher.

Low-income individuals already face financial challenges, and restricting water costs could further exacerbate their difficulties. What is particularly worrisome is that this restriction directly affects a basic necessity: water usage.

In cities where the price of water varies between hot and cold, this decision can disproportionately impact low-income individuals. Often, warm water is priced higher than cold water, placing those already financially strained in an even tighter position.

Water meters can also be problematic, leading to closer monitoring and additional costs. Low-income individuals must now balance basic needs with their financial situations.

Hygiene is a fundamental right, and limiting water usage raises questions about how this right is safeguarded. In the discussion, it is crucial to consider whether there are alternative ways to support low-income individuals without restricting their basic needs. Additionally, it is essential to examine city-specific pricing structures and ensure they do not impose an undue burden on those with lower incomes.

In summary, the water restriction in basic income support raises concerns, especially among those with water meters and in cities where water prices are high. It is important to critically examine this decision and explore ways to support low-income individuals without compromising their basic needs.

Our decision-makers seem to have lost touch with these real issues in the past years, as changes would have been made if there had been a desire to address the problematic areas.

Kela ja Pienituloisten Arki: Vedenkäytön Rajoitukset

Suomen Kansaneläkelaitoksen (Kela) päätös rajoittaa perustoimeentulotuessa olevien henkilöiden vedenkulutus 120 litraan vuorokaudessa on herättänyt laajaa keskustelua ja huolta erityisesti niiden keskuudessa, joilla on vesimittarit ja kaupungeissa, joissa veden hinnoittelu nousee korkeaksi lämpimän ja kylmän veden osalta.

Pienituloiset ovat jo valmiiksi taloudellisen haasteen edessä, ja vesikustannusten rajoittaminen voi lisätä heidän vaikeuksiaan entisestään. Erityisen huolestuttavaa on, että tämä rajoitus vaikuttaa suoraan perustarpeeseen: vedenkäyttöön. 

Kaupungeissa, joissa veden hinta vaihtelee lämpimän ja kylmän veden osalta, tämä päätös voi kohdistua erityisen raskaasti pienituloisiin. Usein lämmin vesi on hinnoiteltu korkeammaksi kuin kylmä vesi, ja tämä asettaa ne, jotka ovat jo taloudellisesti tiukoilla, entistä ahtaammalle.

Vesimittarit voivat myös olla ongelma, sillä ne voivat johtaa tarkempaan seurantaan ja lisäkustannuksiin. Pienituloiset joutuvat nyt tasapainoilemaan perustarpeiden ja taloudellisen tilanteensa kanssa. 

Hygienia on perusoikeus, ja veden rajoittaminen asettaa kysymyksiä siitä, miten tämä oikeus turvataan. Keskustelussa onkin syytä pohtia, olisiko muita keinoja tukea pienituloisia ilman, että rajoitetaan heidän perustarpeitaan. Lisäksi on tärkeää tarkastella kaupunkikohtaisia hintarakenteita ja varmistaa, etteivät ne aseta kohtuutonta taakkaa pienituloisille.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vesirajoitus perustoimeentulotuessa herättää huolta erityisesti niiden keskuudessa, joilla on vesimittarit ja kaupungeissa, joissa veden hinta on korkea. On tärkeää tarkastella tätä päätöstä kriittisesti ja etsiä keinoja, joilla tuetaan pienituloisia ilman, että heidän perustarpeensa jäävät tyydyttämättä.

Päättäjillämme näyttää olleen viime vuosina etäännyttymistä näistä todellisista asioista, sillä muutoksia olisi tehty, jos ongelmiin olisi haluttu puuttua.